Matkalla lapsen arvostukseen
Tärkeän matkan
voi tehdä jonkun fyysisen paikan lisäksi omaan sisimpään – ja samalla omaan
lapsuuteen, lasten lapsuuteen ja lastenlasten nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Sellaiseen minut viritti Kirsi Saukkolan ja Taina Laanen Näe sydämellä. Luo arvostava yhteys lapseen.(KirsiConsulting 2017).
Suhtautuminen
lapsiin ja lasten kasvatus on tullut uudelleen ajankohtaiseksi kun perheeseemme
on neljässä vuodessa siunaantunut viisi lastenlasta, jotka ovat luonnollisesti
maailman ihanimpia olentoja. Olen alkanut epäillä, että suhtautumiseni heihin
on selvästi lempeämpää ja luultavasti sallivampaa kuin heidän vanhempiinsa ja
muihin suoriin jälkeläisiini. Nyt on enemmän aikaa katsoa ja kuunnella –
havainnoida ja ihailla jokaisen ainutlaatuisuutta. On harras halu tutustua
näihin pieniin ihmisiin ja kuulla mitä he ajattelevat ja kertovat tai mikä
heitä askarruttaa. Samalla tuntee tietysti riipaisevaa halua tukea heidän
kasvuaan hyviksi ja onnellisiksi ihmisiksi.
Meistä
jokainen sukupolvi on omien vanhempiensa kasvatusideologian koekaniineja.
Jokainen ammentaa omaansa jotain omilta vanhemmiltaan ja sekoittaa siihen
mausteeksi jotain niistä kipeistä pohdinnoista, joiden tuloksena tuli jupistua ”vannon,
etten koskaan tee näin omien lasteni kanssa”. Usein huomaa, ettei maustaminen
siitä huolimattakaan mennyt ihan kohdalleen.
Näe
sydämellä -kirja herätteli minua lempeästi huomaamaan kuinka arvostava
suhtautuminen lapseen tarjoaa hänelle pidemmälle kantavia ihmisenä olemisen
taitoja kuin omassa lapsuudessani palvotut kuri ja järjestys. Kuvittelen
kasvattaneeni omia lapsiani antamalla heille rajoja ja rakkautta. Näin
jälkeenpäin, kun he ovat jo aikuisia ja kasvattavat omia lapsiaan, toivoisin,
että olisin osannut kuunnella heitä enemmän.
Saukkola ja
Laane ammentavat positiivisesta psykologiasta. He ovat kokeneita
ratkaisukeskeisen menetelmän kouluttajia, valmentajia ja työnohjaajia. He kirjoittavat
yhtä hyvin tavallisille vanhemmille kuin ammattikasvattajillekin. Kirja ohjaa
lapsen kanssa elävää aikuista vaativuudesta kannustamiseen, tekemään asioita
yhdessä lapsen kanssa – ei häntä käskien. Jokaisella lapsella on omat
vahvuutensa ja vahvistamalla niitä pääsemme pidemmälle kuin osoittamalla
osaamisen puutteita.
Kirja
muistuttaa, että sydän arvostaa, pää arvottaa. Arvostava yhteys on toisen
rakastavaa huomioimista. Tekijät kiteyttävät kirjan alussa sydämellä näkemisen
taidoksi katsoa ja kuulla lasta jättäen ennakkokäsitykset sikseen. ”Kun näemme
sydämellä, voimme katsoa lasta hankalassakin tilanteessa siitä näkökulmasta,
että hän tekee juuri nyt parhaansa niillä taidoilla, joita hänellä on. Sydän ei
jää kiinni mielen luomiin pelkoihin ja kapeisiin näkökulmiin vaan uskaltaa
katsoa kauemmas – kohti toivoa ja mahdollisuuksia, joita jokaisella ihmisellä
on. Ei ole niin vaikeaa tilannetta, etteikö jotakin pientä voitaisi tehdä asian
helpottamiseksi.”
Kirjan
avulla lapsen kanssa elävä aikuinen oppii taatusti jotain tärkeää myös
itsestään. Tämän kirjan soisi jokaisen vanhemman, isovanhemman ja kasvattamisen
ammattilaisen lukevan.